Suomalaisinvestointien poliittis-hallinnolliset riskit Venäjällä, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä

Tässä raportissa tarkastellaan suomalaisyritysten investointihankkeisiin Venäjällä, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä kohdistuvia poliittisi-hallinnollisia riskejä. Tämä raportti on kiinteä osa Pan-Eurooppa Instituutin syksyllä 2009 julkaisemaa tutkimusraporttia ” Political risk for foreign firms in the Western CIS – An analysis on Belarus, Moldova, Russia and Ukraine” (Liuhto, Heikkilä & Laaksonen 2009), jossa analysoitiin läntisten IVY-maiden poliittisia riskejä yleisemmällä tasolla (makrotason poliittiset riskit). Tässä raportissa aihetta tarkastellaan suomalaisten yritysten näkökulmasta, joten painopiste on yksittäisten yritysten kohtaamissa poliittisissa riskeissä (mikrotason poliittiset riskit).

Hallintokoneiston keskeinen rooli on tyypillistä Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän liiketoimintaympäristölle. Hallintokoneisto saattaa aiheuttaa ongelmia yritystoiminnalle byrokratian muodossa, mutta sitä voivat käyttää hyväkseen myös muut tahot, jotka haluavat vaikeuttaa yritysten toimintaa. Ollus (2008) käyttää Venäjän hallintokoneiston yhteydessä termiä administratiivinen resurssi. Hallinto pystyy käyttämään administratiivisia resurssejaan edesauttaakseen tai vaikeuttaakseen hankkeiden etenemistä. Administratiivinen resurssi on periaatteessa valtion monopoli, mutta käytännössä sen palveluja voi ostaa, erityisesti viranomaisportaan alemmilla tasoilla (Ollus 2008). Tässä raportissa käytetään termiä poliittis-hallinnollinen riski kattamaan sekä poliittislähtöiset että administratiivisten resurssien väärinkäyttöön liittyvät liiketoiminnan häiriöt.

Luvussa kaksi tarkastellaan suomalaisyritysten Venäjälle, Ukrainaan ja Valko-Venäjälle suuntautuvan viennin ja investointien kehitystä sekä esitellään suurimpien suomalaisinvestoijien toimintaa näissä maissa. Luvussa kolme tarkastellaan suomalaisyritysten kokemuksia poliittis-hallinnollisista riskeistä Venäjän investointihankkeissaan. Tarkastelun kohteeksi valittiin neljä tapausta, joissa suomalaisyritys on kohdannut poliittis-hallinnollista häirintää tai investointihankkeen poliittinen riski on erityisen korkea