Skip to main content

Joulunviettoa Venäjällä

Torstai, 7.1.2010 // Artikkelit
Taneli Dobrowolski
Joulun vietto poikkeaa Venäjällä sekä ajankohtansa, että myös perinteiden osalta. Jaksavatko venäläiset rauhoittua viettämään joulua railakkaiden uuden vuoden juhlallisuuksien jälkeen?
istockphoto.com
Joulupukki

Meillä täällä Suomessa joulua vietetään juliaanisen kalenterin mukaan joulukuun 25. päivänä. Sen sijaan Venäjän ortodoksikirkoissa, sekä muissa gregoriaanista kalenteria noudattavissa valtioissa, joulua vietetään vasta tammikuun 7. päivänä.

Ortodoksisessa uskossa joulu on kirkkovuoden toiseksi tärkein juhlapäivä heti pääsiäisen jälkeen. Länsimaihin verrattuna joululla on Venäjällä ennen kaikkea henkisen juhlan merkitys: esimerkiksi erilaiset joulunviettoon liittyvät ulkoiset tunnusmerkit sekä meillä tutut kaupalliset ilmiöt puuttuvat lähes kokonaan. 

Perinteisesti Joulua on vietetty Venäjällä kolmen päivän ajan 7.-9. tammikuuta. Entisaikoihin Venäjällä joulua tavattiin viettää etupäässä läheisiä ja tuttavia tapaamalla.

Ensimmäisenä joulupäivänä vaimot ja naiset jäivät kotiin ja perheiden miehet kiersivät naapurien ja sukulaistensa luona välittämässä onnentoivotuksia joulun johdosta. Juhlallinen joulupöytä antimineen oli katettu koko päivän. Vieraat ja emäntä istahtivat pöydän ääreen noin puoleksi tunniksi, söivät ja seurustelivat ja jatkoivat sen jälkeen matkaansa seuraavaan kyläpaikkaan. Seuraavana päivänä sama kuvio toistui  siten, että isännät jäivät kotiin ja emännät lähtivät kiertämään toisten luona kylässä. Erityisen tärkeää oli vierailla kaikkien sukulaisten, hyvien tuttujen sekä vanhusten luona. Lahjoja ei näinä päivinä ollut tapana jakaa. 

Ennen vallankumousta perinteeksi oli myös muodostunut, että lapset kiertelivät lähinaapurustoa suuren tähden kanssa ”Kristusta kunnioittamassa”. Lapset kulkivat taloissa laulaen joulu- ja kansanlauluja. Kiitokseksi lapsille annettiin makeisia ja herkkupaloja.

1900-luvulle tultaessa nämä perinteet katosivat ja perinteeksi tuli kyläillä tuttujen ja sukulaisten luona yhdessä koko perheen voimin. Tämä perinne on säilynyt Venäjällä myös näihin päiviin saakka.

Vallankumouksen myötä maan ateistinen johto luopui uskonnosta ja sen myötä myös joulun vietosta. Esimerkiksi kuusen hankkiminen ja sen koristelu oli kiellettyä aina vuoteen 1933 saakka. Myöhemmin joulukuusi palasi koteihin osaksi juhlakoristelua, mutta joulukuusen nimi muuttui ”uuden vuoden kuuseksi”.

Joulun vietto oli Neuvostoliitossa kiellettyä, mutta siitä huolimatta löytyi ihmisiä, jotka uhmasivat kieltoja ja viettivät joulua viranomaisilta salaa. Joulu pysyi kiellettynä juhlana käytännössä aina vuoteen 1991 saakka, jolloin Venäjän presidentti vahvisti joulun kaikkien Venäjän kansallisuuksien viralliseksi juhlapäiväksi. 

Nykyään joulunvieton maalliset perinteet ovat jo lähes kokonaan unohtuneet ja suurin osa juhlan näkyvimmistä perinteistä on säilynyt kirkonmenoissa.

Venäjällä kirkollisen joulun viettoa edeltää kuuden viikon paasto, jonka aikana on nautittava vain yksinkertaisia paastoruokia ja vältettävä itsekkyyttä ja riitoja sekä kaikenlaisia huonoja tapoja ja tekoja. Paasto päättyy joulupäivään, joka on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen syntymän juhlistamiselle. 

Kirkkokansa aloittaa joulun vastaanottamisen jouluaattona 6.1. kello kymmenen aikaan illalla alkavalla jumalanpalveluksella. Jouluaaton perinteeseen kuuluu, että silloin ei syödä mitään koko päivänä.

Joulupäivä otetaan vastaan kirkossa, useita tunteja kestävässä joululiturgiassa. Joulun päätapahtuma on Moskovassa sijaitsevassa Kristuksen Vapahtajan kirkossa pidettävä liturgia, jota johtaa ortodoksisen kirkon patriarkka. Pääliturgiassa Moskovassa on läsnä tavallisesti kirkon ja valtion korkein johto sekä tavallisesti noin 4000-6000 uskovaista.

Liturgioihin liittyvät ristisaatot houkuttelevat paikalle runsaslukuisesti myös muutakin väkeä kuin vain aktiivisia kirkossakävijöitä.

Perinteisesti joulupaasto päättyi siihen, kun taivaalle syttyi ensimmäinen tähti. Nykyisin, ortodoksisen kaanonin mukaan, paasto päättyy joululiturgian loppumisen aikoihin, eli noin kello 03-05 jouluyönä.

Joululiturgian jälkeen on lupa käydä ruokapöytiin. Toisin kun pääsiäisenä, joulun viettoon ei ortodoksisessa perinteessä kuulu mitään erityisiä jouluruokalajeja. Ruokailun yhteydessä jaetaan lahjoja ja onnitellaan ystäviä ja sukulaisia joulun johdosta. Perinteenä on ollut myös köyhien ja vähäosaisten muistaminen.

Joulua varten kodit koristeltiin aiemmin joulukuusin tai havunoksin. Nykyään kotien koristelu liittyy enimmäkseen uuden vuoden viettoon. Sen sijaan kirkot koristellaan edelleen vanhojen perinteiden mukaisesti. 

Nykyään joulu näkyy Venäjällä ulkoisesti melko vähän ja sen vietto on aktiivisinta vain perinteitä kunnioittavissa perheissä sekä luonnollisesti myös aktiivisen kirkkokansan keskuudessa. Joulua näkyvämpi juhlapäivä Venäjällä onkin Uusivuosi, joka lieneekin maan näyttävin ja iloisin juhla.

Uudesta vuodesta venäläisillä käynnistyvät pitkät juhlapyhät, jotka tavallisesti päättyvät vasta tammikuun toisella viikolla.

Joulu, Moskova